Suomen Amma-keskus ry järjestää vuosittain kesäretriitin, jonka vetäjäksi Amma lähettää jonkun pitkäaikaisimmista oppilaistaan. Viime vuosina vieraanamme on ollut brahmachari Shubamrita Chaitanya, joka matkustaa laajalti eri puolilla maailmaa ohjaamassa retriittejä. Retriittien ohjelmassa on mm. opetuspuheita, meditaatioita, henkisiä lauluja eli bhajaneita, bhajan-oppitunti sekä paljon vapaamuotoista yhdessäoloa.
Brahmachari Shubamrita Chaitanya on Amman läheisimpiä oppilaita ja hänen henkilökohtainen tulkkinsa ihmisten esittäessä kysymyksiä Ammalle ja hänen antaessaan heille vastauksia. Sellaisena hän on mitä luotettavin lähettiläs esittelemään meille Amman sanomaa. Hän syntyi Etelä-Intiassa Keralassa ja kasvoi Bombayssa ja suoritti opinnot kemiassa ja biologiassa. Hän kohtasi Amman 1987 ja liittyi kohta sen jälkeen hänen ashramiinsa elääkseen luostarielämää tehden henkisiä harjoituksia ja pyyteetöntä palvelutyötä. Hän toimitti monien vuosien ajan ashramin virallista kuukausilehteä Matruvania. Br. Shubamrita sai Ammalta munkkivihkimyksen 1996.
Br. Shubamritalla on syvällinen tieto henkisistä asioista sekä kyky esittää niitä käytännöllisellä ja helposti ymmärrettävällä tavalla. Monien muiden kykyjensä ohella hän on lahjakas laulaja ja muusikko. Lisäksi monet kauniista henkisistä lauluista ovat hänen käsialaansa. Retriitissä on myös mahdollista esittää hänelle kysymyksiä henkisyyteen liittyvistä asioista.
Mustialassa pidetyn Amma-kesäretriitin ensimmäisenä päivänä brahmachari Shubamrita puhui rajattomasta onnellisuudesta - Happiness unlimited. Hän sanoi meidän jokaisen olevan todellisuudessa rajoittamattoman onnellisia, mutta meillä itsellämme ei ole siitä hajuakaan. Koko elämämme kuluu niin, että ponnistelemme kovasti, että voisimme olla edes pienen hetken ajan onnellisia. Mielemme on kiintynyt väliaikaisiin iloihin eikä pysyvään. Jos tavoittelemme kestävää onnea, meillä on mahdollisuus kokea korkein onnellisuus silloin, kun kiinnymme vain Jumalaan. Surullisuus on kuin vieras partikkeli ja onnellisuus on luonnollinen olotilamme, sanoi Shubamrita.
Mestari voi osoittaa meille todellisen luonteemme, joka on sat-chit-ananda eli puhdas olemassaolo, tietoisuus ja rajoittamaton autuus. Koska olemme rajoittamattoman onnellisia, meidän tulee myös levittää onnellisuutta ympärillemme, muistutti Shubamrita. Humoristiseen tapaansa hän sanoi olevan kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka levittävät iloa minne tahansa menevätkin - ja niitä, jotka vasta lähtiessään saavat aikaan muissa iloa. Pelkkä tieto siitä, että olemme rajoittamattoman onnellisia ei riitä, vaan meidän on kokemusten ja usein vaikeuksien kautta kasvettava sisäisesti niin suureksi ja vahvaksi, ettei mikään ulkoinen tapahtuma saa meitä järkkymään. Ponnistelujemme on Shubamritan mukaan oltava sinnikkäitä todellisen päämäärämme suhteen. Aivan kuten tikalla, joka lakkaamatta hakkaa samaa kohtaa puussa saadakseen aikaan pesäkolon.
Kyselytunnin aikana esitettiin kysymys muun muassa valaistumisesta. Shubamrita sanoi, että jos on saanut pienenkin kokemuksen tai välähdyksen todellisesta olemuksestaan, ei enää haluakaan mitään muuta. Valaistuneita tulee olemaan aina vähemmistö, ja ihmiskunnan historiassa heitä on ollut hyvin vähän. Henkinen tie on kuin kulkemista partakoneen terällä tai nuorallakävelyä. Harva pystyy kävelemään kapealla nuoralla putoamatta tai satuttamatta itseään viiltävään terään.
Sevaa eli vapaaehtoisesti tehtävää työtä koskevaan kysymykseen vastatessaan hän muistutti, että luonnossa kaikki on sevan prosessissa eli antamisen tilassa: aurinko, puut, tuuli jne. Vain ihmiset toimivat itsekkäästi. Antaminen ja jakaminen voi kuitenkin tehdä meistä hyvin onnellisia. Aito onni on antamisessa. Kun ruokit nälkäisen lapsen, täytyt itse onnella. Sevan tekemisen näkymättömämpi hedelmä tulee myöhemmin. Se on armo, sanoi Shubamrita.
Kerran eräällä Pohjois-Intian kiertueella mies alkoi laulaa bhajania kiertuebussissa. Mies lauloi kovaa ja riemukkaasti, mutta pahasti nuotin vierestä. Muut bussissa olijat yrittivät parhaansa mukaan olla ärsyyntymättä. Laulaminen vain jatkui ja viimein yksi mies pyysi laulajaa lopettamaan. "Miksi minud pitäisi lopettaa? Amma sanoi, että tulisin joskus laulamaan". "Ehkä Amma tarkoitti, että todellakin laulaisit, mutta et laulaisi hyvin!" Puoli tuntia tämän jälkeen kiertuebussit pysähtyivät ja Ammalle kerrottiin tapahtuneesta. Ensin Amma nauroi ja sanoi sitten, että te kaikki tunsitte olonne vaikeaksi kun hän lauloi. Samalla tavoin te itse häiriköitte kaikkia muita, mikäli ajatuksenne eivät ole yhtä jumalallisen kanssa. Meidän laitteemme tulee olla vireessä, jotta voimme ottaa vastaan jumalalliset "radioaallot". Kun autoradiossa kuulet mielimusiikkiasi ja kanava ei olekaan kohdalla, etsit kanavaa ja kun löydät taas oikean taajuuden, hyvä biisi on jo loppunut. Näin on myös elämässä - eipä aikaakaan ja se ohi! Meidän kannattaa virittäytyä oikealle jumalalliselle taajuudelle ajoissa.
Monet kertovat Ammalle, että kun he ovat Amman lähellä, he tuntevat olevansa oikealla taajuudella. Mutta kun he palaavat arkipäiväänsä jumalallinen yhteys tuntuu katkeavan. Amma sanoo, että ympäristö vaikuttaa meihin. Jumalan läsnäolo on kaikkialla, mutta me emme ole sama kaikkialla, me emme tunnista sitä. Asioiden tärkeysjärjestys vaihtuu. Jotta voimme pitää asiat oikeassa tärkeysjärjestyksessä, meidän tulee harjoittaa jatkuvaa itsetutkiskelua ja pitää rakkaus Jumalaan elossa. Jos meillä on nämä kaksi asiaa kunnossa, läsnäolo ja asioiden oikea tärkeysjärjestys saamme salasanan maailmankaikkeuden wifiin ja se on rakkaus.
Amma on kuin magneetti lapsille. On hauskaa katsoa, kun Amma puhuu lasten kanssa. Vaikka he eivät puhuisi samaa kieltä, Amma ja lapset ymmärtävät toisiaan ongelmitta. Kerran Amritapurissa darshanpäivä oli jälleen kerran päättymäisillään hyvin myöhään. Darshan oli Kali-temppelissä. Ajattelimme, että jotta Amma pääsisi mahdollisimman nopeasti huoneeseensa lepäämään olisi parempi, etteivät lapset odottelisi tapansa mukaan Ammaa tämän huoneeseen vievillä portailla. Lapset eivät arvatenkaan pitäneet suunnitelmasta, mutta taivuttelun jälkeen suostuivat lähtemään portailta. Yksi poika vetkutteli erityisen pitkään, mutta lopulta hänkin antoi periksi ja lähti. Kahdelta aamulla Amma lopetti darshanin ja lähti kävelemään ihan eri kautta huoneeseensa kuin normaalisti. Amma käveli bhajan-hallin perälle, siellä yksi henkilö makasi paareilla. Amma vietti jonkin aikaa paareilla makaavan kanssa ja lähti sitten kohden huonettaan. Matkalla huoneeseen oli odottamassa sama poika, joka oli vetkutellut Amman portailla portailta. Amma pyysi pojan huoneeseensa. Kysyimme pojalta seuraavana päivänä, miten tämä osasi olla oikeassa paikassa darshanin jälkeen. Poika vastasi, että kysyin sisäisesti Ammalta missä minun pitäisi olla, jotta näen sinut ja Amma kertoi minulle paikan sisäisesti.
Rakkaus on meidän sisällämme, mutta rakkaus on tahriintunut. Meidän tulee tehdä harjoituksia puhdistaaksemme itsemme. Henkisellä tiellä on monta polkua, kuten tiedon polku, tekojen polku ja rakkauden polku. Rakkauden polku on suurimmalle osalle paras polku, mutta rakkaus on toki löydettävissä kaikissa muissakin poluissa. Seva puhdistaa meitä kun omistamme karmajoogamme korkeammalle päämäärälle. Rakkauden polulla keino ja päämäärä ovat yksi ja sama ja sen lisäksi on vielä bonus - Jumala palvelee rakkauden tekojen tekijää kun tekijä rakkaudessaan palvelee Jumalaa. Krishnakin oli valmis ajamaan Arjunan vaunuja.
Rakkauden avulla voimme myös hallinnoida mieltä. Voimme hallita ajatusten määrää, laatua ja suuntaa. Meillä on liikaa ajatuksia, niiden laatu on huono ja ne sinkoilevat joka suuntaan. Kun vesi tulvii pitää odottaa veden pinnan madaltumista. Samoin on ajatustemme kohdalla. Mikä johtaa ajatusten valtavaan määrään? Meillä on muistoja menneisyydestä, pelkoa tulevaisuudesta ja juuri nyt kärsimme ahdistuksesta. Voimme antaa kaikki ajatukset, pelot ja ahdistukset Jumalallisen jalkojen juureen. Näin ajatusten virtaus hiljenee, kun mieli on kohdistunut vain yhteen suuntaan. Henkisen etsijän ajatusten virta on kuin astiasta toiseen valuva öljynauha: se ei katkeile, vaan valuu tasaisena nauhana. Etsijä ei koe olevansa kaukana Jumalasta.
Eräs ateistimies Tamil Nadusta oli ärsyyntynyt siitä, että hänen vaimonsa palvoi Ammaa. Vaimo oli tehnyt kaksi rannekorua Ammalle Krishnan syntymäpäiväksi. Vaimolla oli aikomus mennä Amritapuriin, mutta matka peruuntuikin yllättäin vaimon nyrjäytettyä nilkkansa. Vaimo oli niin surullinen, että mies lopulta kysyi, josko hän kävisi viemässä korut. Vaimo oli iloinen, että mies menisi Amritapuriin, vaikka mies painottikin, että olisi turha odottaa hänessä mitään muutosta asenteessaan. Mies matkusti ja saapui Amritapurin portille. Vastaan tuli mies, joka ojensi hänelle vuorolipun. Mies ei tiennyt mitä vuorolipulla tehdään, mutta oletti, että sillä saa ruokaa. Mies käveli ashramiin sisälle ja näytti vuorolippua jollekulle. Hänet ohjattiin nopeasti ihan lavalle saakka ohi muun jonon, koska kyseisen vuorolipun darshan oli juuri silloin lopuillaan. Mies aikoi vain ojentaa korut Ammalle ja poistua sitten. Amma sieppasi miehen syleilyynsä ja sanoi "Rakas tyttäreni, rakas tyttäreni". Mies oli kauhuissaan, eikö tuo nainen tiedä edes sitä, että hän on mies! Suutuksissaan mies oli poistumassa lavalta, kun hänet ohjattiin istumaan ihan Amman viereen lattialle. Mies siinä istui pää riipuksissa. Sitten hän tunsi, kuinka joku koputti hänen päälakeensa. Amma kysyi, että oletko vihainen, koska sanoin sinua tyttäreksi. Annoin darshanin sinun vaimollesi, sillä sinähän et halunnut darshania. Mies oli hämmästynyt ja soittikin heti vaimolleen kertoakseen, että viipyy ashramissa pari viikkoa. Nykyään mies on yksi Tamil Nadun ohjelmien pääjärjestäjistä.
Painovoima painaa alaspäin ja armo nostaa ylöspäin. Meidän kannattaa virittäytyä oikein, jotta voimme tuntea armon. Tähän auttaa myös asenne "en minä vaan sinä". Tällä hetkellä ajattelemme useimmiten, että me olemme tekijöitä ja tekojemme tuloksista nauttijoita. Meidän tulisi ajatella, että mitä Amma sanoisi tai tekisi kussakin tilanteessa. Mikä olisi dharminen asiaintilan näkeminen. Se edellyttää työtä, koska ego on vahva. Tarvitsemme tähän mestarin ohjausta. Me itse emme näe tai kuule egoamme, mutta mestari näkee.
Buddha lähetti erään kirjanoppineen naapurivaltakuntaan. Vaimo pakkasi ruokaa mukaan. Mies käveli metsään, söi siellä ruokansa ja jatkoi matkaa nopeasti, jotta pääsisi nopeasti perille, työn hoidettua ja palattua saman tien takaisin kotiin. Työ tulikin hoidettua. Lähtiessä paluumatkalle mies tapasi munkin, joka sanoi, että jos menet kotiisi tänään, vaimosi kuolee. Jos et mene kotiin tänään, niin sinä kuolet. Mies ajatteli, että parempi on, jos minä kuolen ja lähti hitaasti kävelemään. Jospa vaikka villieläin hyökkäisi ja söisi minut. Mies saapui illalla Buddhan luo. Mies kertoi ahdistavan tilanteensa Buddhalle. Buddha sanoi olevansa nälkäinen ja tiedusteli, oliko miehellä ruokaa. Mies ojensi masentuneena vaimon pakkaaman ruokapussin Buddhalle ja ajatteli, että tuokin ajattelee vain ruokaa. Buddha nosti pussista vaarallisen käärmeen. Jos mies olisi syönyt ruoan hän olisi kuollut. Jos hän olisi kiirehtinyt kotiin ja palauttanut ruoan vaimolle, tämä olisi kuollut. Mies heittäytyi kiitollisena Buddhan jalkoihin. Me kaikki kannamme egon käärmettä, mutta emme tiedä sitä. Jos emme poista egoa, emme ole koskaan turvassa. Mestari näyttää kuinka olemme edelleen takertuneita siihen. Ego on ovela, sillä on monta muotoa. Se voi ottaa muodokseen vaikkapa harhaisen käsityksen itsestä. Esimerkiksi olen nöyrä, olen nöyrempi kuin muut tai teen enemmän sevaa kuin muut ja olen siis parempi kuin muut.
Nöyryys auttaa meitä vastaanottamaan armoa. Samoin kuin jos maassa on kuoppa, niin virtaava vesi täyttää sen. Toinen tapa vastaanottaa armoa on antaminen. Antaminen ja jakaminen laajentavat sydäntämme ja armon vastaanottaminen helpottuu. Emme elä vain itseämme varten. Sydän on kuin laskuvarjo - on hengenvaarallista, jos se ei aukea. Ilman epäitsekkään palvelun passia meidän on vaikea saada vapautuksen viisumia. Säännöllinen harjoittaminen ja prioriteettien hyvä järjestys sekä jatkuva itsetutkiskelu vievät meidät lopulliseen päämäärään.
Kaikki ihmiset yleensä pitävät juhlista, mutta meillä on vain joitakin juhlapäiviä vuodessa, kuten syntymäpäivät, avioliiton vuosipäivä, joulu ja niin edelleen ja muista vuoden päivistä tulee tylsiä ja laahaavia. Kuinka mahtavaa olisikaan, jos jokainen päivä olisi juhlapäivä, kuten näemme Amman tekevän. Kun ihmisellä on sisäinen onnen kokemus, voi jokaisesta hetkestä tulla juhlaa. Ulkoinen juhla ei voi pitää meitä tyytyväisenä pitkään, sillä se ei kestä. Shubamrita antoi esimerkin siitä, kuinka juhlimme häitä suurena juhlana, mutta kenenkä elämä avioliitossa olisi ollut pelkkää juhlaa?
Yleinen käsitys on, että mitä enemmän juhlissa on huvituksia, kuten musiikkia, ruokaa, ihmisiä ja tanssia, sitä makeammat pirskeet on tiedossa. Todellisuudessa sisäinen ilo ja onni saavat aikaan juhlan – jos nämä menetetään, juhlatkin loppuvat. Amma sanoo, että todelliset juhlat tapahtuvat sisäisen rauhan ja ilon tilassa. Sellaiset henkilöt tuovat juhlan tunnun mukanaan vaikka helvettiin ja levittävät iloa ympärilleen. Amman vierailun yhteydessä kohoamme automaattisesti tälle ilon tasolle. Me emme voi vaikuttaa ulkoisiin tilanteisiin, mutta voimme vaikuttaa siihen, miten itse suhtaudumme niihin. Tämä on tietoinen valinta.
Aakkoset siihen, miten muutamme elämämme juhlaksi
Stressi tuo hankaluuksia työhön, ihmissuhteisiin, psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen, etenkin jos se johtuu siitä, että teet työtä mistä et pidä. Nykyään puhutaan paljon stressinhallinnasta, ikään kuin se olisi erottamaton osa elämää. Amma sanoo, että teot, jotka syntyvät rentoutuneesta mielestä, ovat tehokkaita ja jättävät aina merkin jälkeensä. Myös Konfutse on sanonut: ”Valitse työ josta pidät, niin silloin et tee päivääkään töitä”. Meidän tulisi tuoda rakkautta maailmaan ja pystyäksemme tähän, meidän tulee löytää jokin korkeampi tarkoitus työllemme, jota se palvelee.
Shubamrita kertoi esimerkin siitä, kun hän kerran lentäessään Eurooppaan tapasi lennolla stuertin nimeltä Sam. Sam palveli ihmisiä koneessa avuliaasti ja suhtautui heihin kuin tuttuihinsa. Lennon loppupuolella sen koneen osan ihmisistä, jota Sam oli palvellut, oli tullut eräänlainen perhe, jossa oli mukava yhteishenki. Shubamrita jututti Samia ja sanoi, että tämä näytti selvästi nauttivan työstään. Sam kertoi, ettei näin ollut todellakaan aina ollut. Sam oli koulutukseltaan insinööri, joka ei yrityksistään huolimatta ollut saanut koulutustaan vastaavaa työtä. Maksaakseen velkansa, hän otti stuertin työn vastaan. Pian se alkoi kuitenkin tuntua stressaavalta ja Sam jakoi huolensa ystävänsä kanssa. Ystävä ehdotti, että ollakseen tyytyväinen työhönsä, Sam ehkä hän voisi asettaa itselleen jonkin tavoitteen, esimerkiksi sen, että jokainen matkustaja lähtee hänen lennoltaan iloisena ja levittää iloa ympärilleen. Ajatus kiehtoi Samia ja hän alkoi pyrkiä tähän työssään. Jonkin ajan kuluttua työn luonne itsestään muuttui ja nyt hän todella nautti siitä mitä teki.
Tuo siis rakkaus mukaan tekoihisi, oli se mitä tahansa. Tuo oikeanlainen asenne mukaan jokaiseen tekoosi. Asenne ratkaisee ison osan ongelmistamme ja näin elämän muuttuminen juhlaksi lähenee.
Elämä on suuri näyttämö, jossa on käsikirjoitus ja erilaisia rooleja. Shubamrita viittasi huvipuiston peilitaloon, jossa peilien vääristetyt kuvajaiset naurattavat katsojia. Tiedämme ettei peilissä näkyvä kuva ole todellinen ja se näyttää hauskalta. Samoin meidän tulisi ottaa etäisyyttä tekemäämme ja suorittaa roolimme parhaalla mahdollisella tavalla. Tietoisuutta todellisesta ikuisesta itsestä voi pitää ikään kuin turvatyynynä. Jos samaistut käsillä olevaan ongelmaan, ilo poistuu. Shubamrita kertoi hyvin henkilökohtaisen kokemuksen alkuajoistaan Amman ashramissa. Hän oli kysynyt Ammalta mitä tarkkailijan roolilla oikein tarkoitetaan ja vastaukseksi hän sai opettavan kokemuksen. Eräänä päivänä Shubamrita tulkkasi Amman puhetta siellä käyville vieraille ja Amma puhui itsekurin tärkeydestä ja siitä kuinka ashramin asukkaiden on vaikeaa herätä ajoissa, tehdä henkisiä harjoituksia ja pestä pyykkinsä ajoissa. Niin kauan kuin tulkkauksessa oli kyse muista asukeista, ei Shubamritalla ollut lainkaan vaikeuksia tulkata puhetta. Sitten Amma tarttui häntä olkapäästä ja sanoi, että muun muassa tässä on yksi kyseisistä ongelmahenkilöistä. Tilanteen luonne muuttui olennaisesti hänen omasta näkökulmastaan.
Myös Upanishadeissa on tästä kertomus: tarkkailija on kuin puu, jonka oksilla istuu kaksi lintua. Yläoksalla oleva lintu pysyy aloillaan ja tarkkailee tapahtumia. Alaoksalla on lintu, joka hyppelee sinne tänne. Voit osallistua draamaan, mutta pysyttele tarkkailijan asemassa. Jos pystyt olemaan sekä tarkkailija että yleisö, niin pystyt lähestymään tarkkailijan roolia.
Sisäisestä tilasta katsoen irti päästäminen on tie menestykseen. Monille on vaikeaa päästää irti vihan tunteista, sillä mieli haluaa märehtiä vihassa ja murheissa. Anteeksianto ei tarkoita, että toisen tekemät teot ovat hyväksyttäviä, mutta jos ihminen ei tuo anteeksiantoa elämäänsä, hallitsevat nuo ikävät asiat hänen elämäänsä. Olipa kyseessä viha tai rakkaus, se tuo kyseisen henkilön elämääsi. Anteeksianto tuo tilaa ja keveyttä elämään – katkeruudella voit vahingoittaa vain itseäsi. Anteeksianto vapauttaa meidät vihasta ja syyllisyydestä ja päästää meidät eteenpäin. Sen on kuitenkin tultava sydämestä, ei vain sanojen tasolta.
Elämä on täynnä pieniä hetkiä, jotka eivät toistu – nauti niistä silloin kun ne ovat käsillä. Meiltä menee paljon sivu suun, jos emme elä nykyhetkessä. Nauti siitä mitä on äläkä unohda antamisen henkeä. Kun mietit kauniita sanoja tai tekoja, joita voisit tehdä, älä siirrä niitä tulevaisuuteen tai ne todennäköisesti jäävät toteutumatta. Hautajaisissa pidetään kauniita muistopuheita edesmenneestä henkilöstä, mikä on kunnioitus vainajaa kohtaan. Kuinka ilahduttavaa olisi itse kunkin kuulla hyviä asioita itsestään. Älä siis lykkää kauniita sanoja ja tekoja. Yhteiskunnassa sekä lähipiirissämme on ihmisiä, jotka odottavat meiltä kauniita eleitä, sanoja ja tekoja. Tartu toimeen ja luo rakkauden ilmapiiri ympärillesi.
Näiden aakkosten myötä käytä jokainen hetki parhaalla mahdollisella tavalla, jotta elämästäsi tulee juhlaa.
Nykymaailmassa on paljon helpompi menettää malttinsa, kuin muutama sata vuotta sitten. 2000-luvun iskulauseena on ”Vaadin saada kaiken nyt ja heti”. Mainokset ovat täynnä ilmoituksia ”Älä odota – maksa heti” ja joskus pienikin odotus tuottaa kärsimystä ihmisille. Kun olet esimerkiksi kirjoittamassa sähköpostia ja kone alkaa raksuttaa juuri silloin kun olet painanut lähetä-nappia, painamme nappia monta kertaa uudelleen ja vastaanottaja saa lopulta postimme viiteen kertaan. Erityisesti internetin sivujen latautumisen odottaminen tuottaa ihmisille tuskaa: 7 miljoonan internetin käyttäjän keskuudessa tehtiin tutkimus verkkokäyttäytymisestä ja jos sivu, jolle henkilöt pyrkivät, ei avautunut 2 sekunnissa, ihmiset lähtivät sivulta. Shubamrita mainitsi useita nykypäivän ”lakeja”, jotka näkyvät elämässämme: ”jonotuksen laki” – kun valitset jonon kaupassa, muut jonot etenevät aina nopeammin, ”suihkussa käymisen laki” – puhelin soi juuri kun olet kastellut itsesi ja niin edelleen. Meillä on kaksi tapaa kohdata nämä tilanteet. 1) Menettää hermot tai 2) Seurata helmiostereiden tietä. Jälkimmäinen on prosessi, jossa hiekanjyvä menee osterin sisään ja kapseloituu hankauksessa ajan myötä helmeksi. Samoin ärsyttävät tilanteet auttavat meitä antamaan maailmalle ”kärsivällisyyden helmiä”. Englannin kärsivällisyyttä tarkoittava sana, ’patience’, pohjaa latinan sanaan ’pati’, mikä tarkoittaa, ’käydä läpi kärsimys’. Malayalamin kielellä ’pati’ tarkoittaa aviomiestä ja voimme vain kuvitella minkälaiseen kärsimyskouluun intialaiset aviomiehet joutuvat…
Kärsivällisyys on myötätuntoa itseä kohtaan. Kärsimättömyys puolestaan on tyytymättömyyttä siihen mitä elämässä tapahtuu. Sisäiset aggressiot satuttavat meitä – aggressiivisuuden purkaminen muihin vain lisää sitä, eikä siitä ole apua. Kärsivällisyydellä ei ole tekemistä tukahduttamisen kanssa. Hyväksy se, että sinussa on jotain vialla sisäisesti, tee itsetutkiskelua ja huomaat, että kyseessä on tuttu kokemus. Negatiiviset reagointitavat eivät päästä meitä pälkähästä, joten tilanne kannattaa ratkaista toimimalla rakentavasti. Älä siis reagoi välittömästi, vaan harkitse ja valitse strategiasi. Päätä olla asettumasta tilanteen uhriksi. Amma sanoo, että kaksi asiaa auttaa meitä: hyväksyminen ja usko. Hyväksyntä auttaa meitä pysymään tasapainossa tilanteessa, jossa tapahtuu jotain mistä et pidä – hyväksy se ja anna sen kasvattaa sietokykyäsi. Jos tapahtunutta ei hyväksy, viha alkaa kasvaa. Kun hyväksyt epävarmuuden, tilanne muuttuu seikkailuksi. Kun olet hyväksynyt sen, että mitä vaan voi tapahtua, tällöin seikkailu voi alkaa.
Kun näemme jollakulla toisella jotain sellaista, jota itselläni ei ole, mutta haluaisin että olisi, se muuttuu helposti kateudeksi. Jos taas hyväksymme tilanteen, se muuttuu inspiraatioksi tavoitella niitä hyviä ominaisuuksia, joita toisella henkilöllä on. Kärsivällisyydellä ja hyväksynnällä on vahva side. Kärsivällisyys taas kulkee käsi kädessä uskon kanssa. Kun olet kärsimätön, valitset asenteen ”minä tiedän mikä minulle on hyväksi”. Jos uskot, että kaikilla tilanteilla on jokin opetus itsellesi, otat askeleen kohti hyväksyntää.
Pienet lapset eivät ymmärrä eroa käsitteiden ’ei’ ja ’ei vielä’ välillä. Älä ajattele, että Jumalan viivytys on kielto. Amman vastaus monelle kysyjälle aiheesta riippumatta on ”ole kärsivällinen ja odota”. Jos noudatat tätä neuvoa, voi koko tilanne ratketa toisin ajan kuluessa. Jos taas ratkaisu olisi tehty heti, saattaisi tulos olla täysin toinen. Ole kärsivällinen ja usko että kaikella on tarkoituksensa. Amma käyttää usein seuraavaa vertausta: Et voi pakottaa kukkaa kukkimaan, pakottamalla vain tuhoat kukan. Mutta jos annat sen puhjeta kukkaan itsestään, saamme nauttia sen tuoksusta ja loistosta.
Intiassa pienille lapsille opetetaan kolme asiaa, kun he opettelevat kuinka ylitetään katu: 1. Pysähdy, 2. Katsele ympärille ja 3. Kuuntele. Nämä kolme askelta ovat myös tärkeitä kärsivällisyyttä opeteltaessa. 1. Pysähdy: kun tunnet kärsimättömyyden nousevan, paina silloin ’pause-nappia’ ja palaa asiaan muutaman tunnin kuluttua. Mieti ja tutkiskele asiaa syvemmällä tasolla. Jos sanot jotain hyvää ja autuasta ollessasi kärsimätön, se välittyy vastaanottajalle. Energia siirtyy vihaisissa tunnelmissa sanotuissa sanoissa. 2. Katso: kun käännät katseesi sisäänpäin, mieti mitä reagoinnista seuraa. Voit päästää asiasta irti. Näet ehkä pieniä asioita ja mieti samalla voiko vika olla itsessäsi vai onko se toisessa? Kun katsot sisäänpäin, voit havaita, että sinulla on myös roolisi tilanteessa. Älä tartu tilanteeseen, vaan ota itsellesi vapaus valita: en muutu kärsimättömäksi – valitsen toisin. Kun törmäät kärsimättömyyteen lasten kohdalla, mieti onko itsessäsi jotain, joka laukaisee kärsimättömyyden lapsessa. Lapsi oppii tavat meiltä – opetanko hänelle itse tämän käytösmallin? Kärsimättömyys voi myös liittyä itsekkyyteen - ajattelemme vain omaa etuamme ja mukavuuttamme. 3. Kuuntele: kuuntele ihmisten loukkaantuneita tunteita ja tarpeita, joihin hermostuit. Vaikka kuinka ärsyttäisi, koeta nähdä, että toisella henkilöllä voi olla vaikea elämäntilanne. Kun näet henkilön pyörätuolissa, koet usein myötätuntoa sellaista henkilöä kohtaan. Vihaiset ihmiset ovat myös vammautuneita, mutta heidän vammansa ei näy päälle. Kun kuuntelet tällaisia ihmisiä, keksit keinon suhtautua oikein – pohdi asiaa ja toimi vasta kun olet päätynyt hyvään ratkaisuun.
Bhagavad Gitassa mainitaan kolme ominaisuutta sattva, rajas ja tamas. ’Sattva’ tarkoittaa rauhaa, myötuntoa, tyyneyttä, ’rajas’ – aktiivisuutta ja kiihtyvyyttä, ’tamas’ - pysähtyneisyys, laiskuus jne. Me kaikki olemme sekoituksia näistä kolmesta elementistä.
1) Sattvinen kärsivällisyys on sellaista, kun henkilö on aina ja jokaisen ihmisen kohdalla kärsivällinen; henkinen oppilas, jolla on tämä, ei anna minkään häiritä päämäärän saavuttamista.
2) Rajasinen kärsivällisyys on puolestaan sellaista, että henkilö pysyy kärsivällisenä tilanteesta riippuen: töissä jaksaa, kun kotona taas ei
3) Tamasinen kärsivällisyys taas on kärsivällisyyttä vääristä syistä, asia on ymmärretty alun perin väärin ja se tekee tästä vaarallisen
Kiirehtiminen tulee näkyä teoissamme saavuttaaksemme päämäärämme – teen parhaani kussakin tilanteessa. Kärsivällisyys tulee ohjata tavoitteen saavuttamiseen. Kokemuksia ei voi pakottaa tapahtumaan – anna niille aikaa. On sanottu, että mestarin kärsivällisyys on oppilaan pelastus. Mestari on oppilastaan kohtaan äärimmäisen kärsivällinen, jotta oppilas kykenee ottamaan vastaan ja pääsemään eroon vioistaan ja puutteistaan. Muista, että Amma hyväksyy meidät sellaisina kuin olemme, vaikka tekisimme samoja virheitä uudelleen. Ole kärsivällinen muita kohtaan, mutta myös itseäsi. Ole armollinen itsellesi. Ihmissuhteissa kärsivällisyys on erityisen tärkeää. Kuuntele huolella sisäistä ääntäsi – jos toisen ihmisen kuunteleminen puuttuu, suhde muuttuu vaikeaksi. Anna perheenjäsenillesi aikaa ja kuuntele heitä. Onnellisuus vaatii kärsivällisyyttä. Kuten Shubamrita meitä lopuksi muistutti, me olemme kaikki keskeneräisiä. ”Työn alla - kiitos kärsivällisyydestäsi”.
Vuoden tauon jälkeen saimme taas viettää retriittiä monille tutuksi tulleessa Tammelan Mustialassa, tällä kertaa juhannuksen aikaan 20. – 22.6. Näihin kauniisiin maalaismaisemiin saapui jälleen Amman läheisimpiin oppilaisiin kuuluva brahmachari Shubamrita retriittiämme ohjaamaan. Etukäteen pohdittiin, pitäisikö Shubamritalle hankkia oranssi villakaapu lumisen juhannuksen varalta. Onneksi lunta ei sentään satanut, ja Shubamritan opetukset sekä Amman henkinen läsnäolo lämmittivät sydämiä koleassakin säässä. Laulujenkin voimin lämmiteltiin, sillä rantasaunalla raikasivat molempina iltoina antaumukselliset bhajanit pitkälle yöhön asti.
Lauantain henkisessä puheessaan Shubamrita keskittyi valaisemaan sitä, miten uskomuksemme ja tapamme ajatella määrittävät kaiken, mitä elämässämme tapahtuu. "Olet mitä ajattelet". Kun muutat ajatustesi laatua, muutat elämäsi laatua. Väärän ajatusmallin muokkaaminen on vaativaa ja vie aikaa, mutta se on mahdollista. Muiden ihmisten tai olosuhteiden syyttäminen ongelmistamme ei kannata, sillä olemme itse vastuussa kaikesta elämässämme, myös ongelmistamme.
Jotta voisimme valjastaa ajatuksemme palvelemaan itseämme ja henkisiä päämääriämme paremmin, on meidän pyrittävä ensinnäkin vähentämään ajatustemme määrää. Tyyni mieli on selkeämpi. Toisekseen meidän tulisi parantaa ajatustemme laatua, ja kolmanneksi meidän on syytä kohdistaa ne korkeampaan päämäärään.
Voimme käyttää apunamme neljää muutoksen askelta muuttaaksemme ajatteluamme:
1. Muuta negatiivinen puhe itsellesi positiiviseksi. Itsellemme toistamamme asiat aiheuttavat sen, että alitajunta uskoo ne todeksi ja kutsuu sen mukaisia asioita elämäämme. Päätä, ettet sano itsestäsi mitään sellaista, minkä et toivo olevan totta. Älä tuomitse tai aliarvioi itseäsi omalla puheellasi. Koeta poistaa sanavarastostasi sanat "aina" ja "ei koskaan". Eleanor Roosevelt on sanonut: "Kukaan ei saa sinua tuntemaan itseäsi alempiarvoiseksi ellet itse salli sitä." Mielen on helppo noudattaa positiivisia komentoja. Esimerkiksi krikettipelissä saatiin parempia tuloksia kun valmentaja ryhtyi rohkaisemaan pelaajia positiivisilla mielikuvilla sen sijaan, että ohjasi näitä kieltojen kautta.
2. Korvaa jäykät ajatusmallit joustavuudella. Ole valmis muokkaamaan uskomuksiasi ja ajatuksiasi.
3. Siirrä ajatukset tulevaisuudesta nykyhetkeen ja etene askel kerrallaan. Shubamrita käytti esimerkkinä kelloa, joka miettii, kuinka jaksaa tikittää koko elämänsä. Ota yksi tikitys kerrallaan, niin jaksat paremmin.
4. Siirry kontrollista luottamukseen. Tee parhaasi ja jätä sitten loput Jumalan käsiin. Kaikki riippuu siitä, kenen käsissä asia on.
Sunnuntain henkisessä puheessaan Shubamrita esitti, miten voimme arvioida henkistä edistymistämme ja kehittää sitkeyttä harjoituksessamme. Armo ja oma panos kulkevat aina käsi kädessä. Mieli kapinoi itsekuria vastaan ja koettaa harhauttaa meitä uskomaan että "ei tämä ole minun juttuni". Tämä tapahtuu lähes jokaiselle, sillä mieli vastustaa muutosta ja kannustaa luovuttamaan henkisellä tiellä. Mielen hallinta on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Sinnikkään harjoittelun avulla mielen virtausten hallinta helpottuu. Samalla tulee kehittää kiintymättömyyden asennetta.
Kärsivällisyys ja sinnikkyys kulkevat käsi kädessä eikä oikotietä ole. Tee siis parhaasi ja panosta jatkuvaan harjoiteluun. Ota esimerkkiä postimerkistä: tartu yhteen asiaan kunnes pääset perille. Kun olet löytänyt polkusi, pysyttele sillä ja mene mahdollisimman syvälle. Suuntaa kärsivällisyys tuloksen odottamiseen ja ohjaa intensiivisyys harjoitukseen.
Toisinaan saattaa tuntua siltä, että teet harjoitusta mekaanisesti. Älä siltikään lopeta. Uudelleen alusta aloittaminen vaatii huomattavasti lisävoimia. Shubamrita kertoi tarinan meditaatio-oppilaasta, joka meni mestarin luo ja tuskaili, ettei mitenkään saa keskityttyä harjoitukseensa. Mestari lohdutti oppilasta: "Älä huoli, se menee ohi." Jonkin ajan kuluttua oppilas tuli uudelleen mestarin luo ja kiitteli mestaria rohkaisusta. Oppilas kertoi, että harjoitus sujui nyt hyvin ja hän pääsi meditoidessaan syvään rauhan tilaan. Mestari vastasi taas: "Älä huoli, se menee ohi." Ole valpas ja tarkkaile, mistä todellinen ilo ja onni tulevat. Siten ymmärrät paremmin, että armo vaikuttaa elämässäsi koko ajan.
Kokemamme emotionaaliset häiriöt ovat hyviä mittareita henkistä edistystämme arvioitaessa. Ensinnäkin emotionaaliset häiriöt mielessäsi alkavat vähentyä sitä mukaa kun edistyt. Siltikään niitä ei pidä ohittaa, vaan ne tulee käsitellä. Kuohujen määrä vähenee, kun niitä työstetään sisäisesti. Toiseksi häiriöiden voimakkuus vähenee, ja kolmanneksi myös toipumisaika häiriöiden jälkeen lyhenee ja mielen tyyneys kasvaa.
Kun etenet henkisellä tiellä, antautuminen muuttuu helpommaksi ja voit ottaa vastaan kaiken mitä eteesi tulee Jumalan prasadina, Jumalan pyhittämänä lahjana. Kun opit näkemään Jumalan käden jäljen kaikessa, et koe enää itseäsi uhriksi. Tarve kiinnittyä tilanteisiin vaihtuu tarpeeksi nähdä asiat laajemmin. Kun pääset syvemmälle sisäänpäin, myös halu saada tietoa henkisistä asioista kasvaa ja mieli kääntyy sisäänpäin. Erotat selvästi, mikä on sinulle todella hyväksi ja mikä on miellyttävää.
Myötätunto auttaa meitä erityisen selkeästi näkemään henkisen kehityksemme tason, sillä myötätunnon määrä meissä ja tarve sen ilmentämiseen kasvaa edistyessämme. Tunnet toisten ongelmat selvemmin ja mietit, miten voit auttaa. Shubamrita kertoi Tetsukesta, joka käänsi buddhalaisia sutria japaniksi. Hän keräsi pitkään varoja sutrien julkaisuun ja kahdesti iski suuri luonnonkatastrofi juuri, kun hän oli saanut rahat kokoon. Molemmilla kerroilla hän antoi varat hätää kärsivien auttamiseen. Kahdenkymmenen vuoden jälkeen kolmas painos saatiin vihdoin julkaistua. Sanotaan, että kaksi edellistä painosta ovat näkymättömiä ja ne ovat verrattomia laadultaan.
- Reetta ja Reeta
Kauniissa Kvarnuddenissa Loviisan lähellä vietettiin12.-14.7.2013 Shubamrita Chaitanyan ohjaamaa tuttua Amma-kesäretriittiä. Paikka oli meille uusi ja järjestelyt poikkesivat ulkoasultaan aiemmista vuosista: majoitus oli useissa eri rakennuksissa, kun taas viikonlopun ohjelma oli sijoitettu suureen tapahtumatelttaan. Uusista olosuhteista huolimatta järjestelyt toimivat onnistuneesti. Erityiset kiitokset menevät keittiöön, jossa Mahesh apulaisineen ansiokkaasti huolehti muonituksesta joustavin kellonajoin.
Lämmin kiitos myös kaikille muille järjestelyihin osallistuneille. Tämä oli jälleen yksi osoitus siitä, miten saumattomasti yhteistyö Suomessa järjestelyjen osalta toimii ja tästä saimme myös kiitosta Shubamritalta. Moni sai varmasti tuntea Shubamritan luennollaan kuvaaman kiitollisuuden asenteen voidessaan tehdä vapaaehtoistyötä yhteiseksi hyväksi.
Shubamritan ensimmäinen luento käsitteli läsnäolon merkitystä elämässämme. Amma sanoo, että vaikka olemme hereillä, olemme silti puoliunessa. Vasta kun meillä on pääkipu huomaamme, että meillä on pää. Tällä Amma viittaa siihen, että emme ole useinkaan läsnä, vaan mielemme harhailee muualla. Esimerkiksi matkalla töihin voimme ajatella huolestuneena olemmeko sulkeneet hellan tai jäikö avain kodin oveen. Tai kesken työn unohdummekin lukemaan henkilökohtaisia sähköposteja tai uppoudumme facebookiin.
Vaikka jonkun mieli olisi hyvin kehittynyt, ei hän ole aina välttämättä läsnä ja keskittynyt. Shubamrita kertoi tarinan Albert Einsteinista. Niihin aikoihin kun Einstein työskenteli Princetonin yliopistossa, hän istui kerran junassa. Konduktöörin tarkastaessa lippuja Einstein ei löytänyt matkalippuaan taskuista eikä salkustaankaan. Konduktööri rauhoitteli häntä: ”Älä huoli, kaikki kyllä tuntevat sinut. Uskon, että olet ostanut lipun, rentoudu vain ja nauti matkasta.” Konduktööri jatkoi matkaansa junassa ja palasi varttitunnin päästä takaisin vaunuun, jossa Einstein istui. Tämä etsi yhä kuumeisesti matkalippuaan. Konduktööri toisti sanansa, ettei Einsteinin tarvitse näyttää lippua. Einstein vastasi, että ei hän konduktööriä varten lippua enää etsikään. Hänen pitäisi löytää lippu, sillä hän ei muista minne oli menossa.
Kun olemme läsnä tilanteessa ja keskitymme käsillä olevaan asiaan, mielemme rentoutuu ja tunnemme iloa ja rauhaa. Kun mieli on keskittynyt johonkin muuhun kuin nykyhetkeen, se muuttuu levottomaksi. Jaamme ajan usein menneeseen, nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Menneisyys ja tulevaisuus eivät kuitenkaan ole todellisia, ne ovat olemassa vain mielessämme muistoina ja mielikuvina, mielen luomuksina. Vain tämä hetki on todellinen.
Emme voi toistaa mennyttä emmekä voi tietää tulevasta. Miksi sitten vietämme aikaa menneessä ja tulevassa? Shubamrita antoi tälle luontevan selityksen: Nykyhetki on hyvin kapea ja mieli vihaa sitä, se haluaa tilaa juoksennella ympäriinsä. Harhailu on mielen luonne ja sen selviytymisstrategia. Mitä enemmän olemme nyt-hetkessä sitä vähemmän mielellä on tilaa olla aktiivinen. Shubamrita muistutti meitä siitä, että läsnäoloa voi harjoitella. Esimerkiksi joogassa opimme kuinka ensin rauhoitamme kehon. Kun keho on levollinen myös mieli hiljenee. Samoin meditaatio mahdollistaa mielen hiljentymisen.
Pyrkiessämme keskittymään meditaatioon huomamme mielen liikkuvan luonteen. Mieli on vain joukko liikkuvia ajatuksia. Jos annamme mielelle mahdollisuuden se karkaa heti. Emme edes huomaa mielen karkaamista ja sekunneissa mieli voi tehdä maailmaympärysmatkan. Meditaatiossa mieli tuodaan aina uudestaan takaisin harjoitukseen heti kun huomaamme sen karanneen. Toinen mielen tapa paeta nykyhetkeä on Shubamritan mukaan nukkuminen. Monet saattavatkin nukahtaa meditaation aikana.
Henkiset harjoitukset tuovat meitä kulloinkin käsillä olevaan hetkeen. Mieli antaa lopulta periksi ja antautuu tahtoosi. Näin koko elämästä tulee meditaatiota. Tiskaaminen ja käveleminenkin voivat silloin olla meditaatiota.
Henkisyyden voi sanoa olevan elämistä nykyhetkessä. Ei kannata hukata nykyhetkeä, joka on täynnä iloa ja onnea. Onni on kuin perhonen. Kun yrität saada sen kiinni, se karkaa. Kun olet liikkumatta paikallasi ja hiljaa se laskeutuu olkapäällesi.
Shubamritan toinen luento kesäretriitillä käsitteli pelottomuutta. Hän määritteli pelon mielen heijastamaksi epärealistiseksi näkemykseksi elämästä. Amma sanoo, että pelossa eläminen on kuin eläisi tunteiden luomassa vankilassa. Pelko lamauttaa ja on haitallista psyykelle ja keholle. Pelko pitää egon voimakkaana, se estää meitä pääsemästä syvemmälle todelliseen itseemme.
Todellinen pelottomuus on kohottunut tietoisuuden tila, jossa pelottomuuden lähde on oikea tieto. Pelon alkulähde on väärä käsitys itsestämme. Kuvittelemme olevamme epätäydellisiä ja etsimme turvallisuutta sekä onnea itsemme ulkopuolelta. Olemme peloissamme kun ajattelemme, että emme saa jotakin asiaa tai henkilöä itsellemme. Pelkäämme mahdollisuutta, että menetämme jotakin tai joku jättää meidät.
Todellisuudessa olemme loputtoman voiman ruumiillistumia. On tärkeää nähdä itsemme täydellisen ehjinä. Vähäpätöisen esittäminen ei palvele tarkoitusta.
Amma on toiminut hyvin pelottomasti jo pienestä pitäen. Hänen esimerkkinsä muistuttaa meitä oikean näkemyksen merkityksestä. Kun et koe erillisyyttä mistään, ei ole mitään pelättävää. Kun ei ole ulkopuolta, mikään ei voi uhata sinua. Pelkoon liittyy kokemus toiseudesta. Dualismin hävitessä pelko katoaa.
Shubamrita antoi meille myös ohjeita pelon voittamiselle. Hän kehotti voittamaan pelon ajattelemalla sen vastakohtaa. Muistuta mieltä, että olet loppumattoman voiman lähde eikä minulla ole mitään pelättävää tässä maailmassa. Jos et voi näin voittaa pelkoasi, voit kohdata pelon ja muodostaa siihen suhteen. Kokemalla pelon täysin ja havainnoimalla sitä se alkaa muuttua ja usein katoaa, Shubamrita muistutti.
Shubamrita käsitteli myös erityisesti henkisille oppilaille tyypillisiä pelkoja. Sitoutumisen pelko. Henkisessä kasvussa pelkäämme sitoutumista, koska pelkäämme ettemme enää pian ole sama henkilö, johon olemme tottuneet. Oppilasta pelottaa sisäinen muutos. Emme ole valmiita luopumaan tutusta egostamme, vaikka näemme sen haitat elämässämme. Kehitystä ei kuitenkaan tapahdu, ellemme sitoudu päämäärään. Kuten ihmissuhteissakin, jossain vaiheessa tulee hetki jolloin on pakko päättää suunnasta ja sitoutua, muuten suhde ei kehity.
Shubamrita kertoi tässä yhteydessä tarinan suufilaisesta mestarista, joka oli joen rannalla. Rannalle juoksi myös janoinen koira. Koira kumartui juomaan, mutta säikähtikin kuvajaistaan veden pinnassa ja juoksi pois. Taas koira lähestyi jokea, mutta pelästyi taas kuvaansa. Lopulta jano oli niin kova että koira juoksi kovalla vauhdilla hypäten suoraan jokeen. Näin koira rikkoi kuvajaisensa ja sai vettä juodakseen. Näin meidänkin tulee tehdä eli rikkoa kuvajaisenkaltaiset käsitykset itsestämme ja antaa totuuden janon ohjata meitä eteenpäin.
Kuolemanpelko. Monet kärsivät kuolemanpelosta, joka on heijastusta kiintymyksestämme kehoon ja maailmaan. Siitä vapautumiseksi Shubamrita kehotti kysymään, mikä todellisuudessa kuuluu minulle. Nimemmekin on annettu meille. Voimme myös ymmärtää, että kuolemassa todellinen itsemme ei kuole. Bhagavad Gitassa muistutetaan, että emme ole kehomme ja kuolema on vain kuin vaihtaisimme vaatteemme. Kun meillä ei ole oikeaa ymmärrystä, kaikki muutokset huolestuttavat meitä.
Epäonnistumisen pelko. Epäonnistumisen pelon voimme voittaa muistamalla, että kaikki menestyneet ihmiset ovat epäonnistuneet joskus. Meidän tulisi vapautua pelon lamauttavasta vaikutuksesta, joka ohjaa meitä olemaan tekemättä mitään. On tarpeen käyttää erottelukykyä, suunnitella ja toteuttaa suunnitelma parhaansa mukaan.
Joskus meistä voi tuntua siltä, että kovista ponnisteluista huolimatta emme edisty tai onnistu pyrkimyksissämme. Epäonnistuessamme vaikkapa talouselämässä meidän on pakko aloittaa alusta. Henkisyydessä asia on toisin. Kaikki henkiset harjoitukset ovat kuin täydellisen varmoja sijoituksia, niiden arvo ei häviä koskaan. Voimme aina jatkaa siitä, mihin jäimme.
- Johanna ja Reetta
Amma-retriitissä Mustialan kartanossa 13.-15.7.2012 hiljensimme jälleen mieltämme, lauloimme antaumuksellisesti bhajaneita, kuulimme brahmachari Shubamritan luennot huolestuneisuudesta ja bhaktijoogasta. Retriittiin osallistui 146 ihmistä lapset mukaan luettuina. Tammelan kunnassa sijaitseva Mustiala on maamme vanhin maatalousoppilaitos.
Viikonlopun sää oli tälle kesälle tyypillinen; kosteaa, pilvistä ja sateista, hieman jopa ukkosta. Kasvisruoka oli hyvää, sen laatu on joka vuosi parantunut - olipa tarjolla esimerkiksi luomuhamppujauhoa aamiaisella. Useimpien unet jäivät hyvin lyhyiksi, sillä inspiroivasta seurasta ja hyvistä keskusteluja sekä saunomisesta nautittiin myöhään. Amman vaikutuspiirissä ei yleensäkään nukuta liikaa.
Shubamritan ensimmäinen luento käsitteli huolestuneisuuden psykologiaa ja sitä miten huolestuneisuudesta voi päästä eroon. Huolestuminen on kontrolloimaton kielteinen ajatusprosessi, joka on varmasti useimmille meistä tuttu. Se on kuin korko, jonka huolestunut maksaa etukäteen vaikeudesta, joka ehkä toteutuu tulevaisuudessa.
Shubmarita korosti, että huolestuminen ja välittäminen ovat eri asioita, eikä huolestumisesta luopuminen tarkoita ettemme enää välittäisi asioista. Huolestuneisuudesta seuraa aikaansaamattomuus. Se on kuin keinutuoli – se heiluu eteen ja taakse, mutta itse tuoli tai keinuja ei koskaan liikahda eteenpäin. Välittäminen sen sijaan on dynaamista, se johtaa tekemiseen.
Sanskritin kielessä huolestumista tarkoittava sana chinta muistuttaa sanaa cita, joka merkitsee hautajaistulta. Hautajaistuli polttaa kuolleen ruumiin. Huolestumisen tuli on kuitenkin erilainen, koska se polttaa meitä jo eläessämme.
Huolen tarttumapintana on jokin juuri meille ominainen aihe, jonka kautta se saa meistä otteen. Kun huoli saa meidät valtaansa, menetämme osan vapaudestamme. Seuraavassa vaiheessa huoli alkaa kasvaa ja se laukaisee meissä tunteita, kuten pelkoa ja itsesääliä. Se saa meidät tuntemaan itsemme uhreiksi. Samalla aktivoituvat muistikuvat myös aiemmista kielteisistä kokemuksista ja ahdistuksemme voimistuu. Seuraa mielenterveysongelmia ja fyysisiä sairauksia. Sairaina emme voi hyödyntää parhaitavoimavarojamme emmekä löydä ratkaisuja ongelmaan. Lopulta on edessä hajoaminen eli elämän loppuminen. Näin voimakas on huolen kierre, jos meillä ei ole taitoja katkaista sitä.
Kuinka toimia ettei meille kävisi näin?
1. Eristä ongelma ja kiteytä se ymmärrettävään muotoon.
2. Tutki voiko ongelmaa ratkaista suoraan tai epäsuorasti.
3. Tartu toimeen ja vie parhaat ratkaisut käytäntöön. Näin olet saanut käännettyä huolestumisesi myönteiseksi ja hyödylliseksi toiminnaksi.
Havainnollistaakseen toimeen tarttuminen hyödyllisyyttä Shubamrita kertoi seuraavan tarinan. Kuningas oli eksynyt metsästysretkellään suureen metsään. Nälkäinen ja väsynyt kuningas löysi pienen majan ja ajatteli löytävänsä sieltä ruokaa. Kuningas meni majaan ja löysi sisältä joogin liikkumattomana meditoimassa. Kuningas puhutteli joogia, mutta joogi ei liikahtanutkaan. Joogi ei avannut silmiään silloinkaan kun kuningas kolisteli kattiloita saadakseen joogin huomion. Jonkin ajan kuluttua kuningasta alkoi ärsyttää joogin ylimielinenä pitämänsä käytös. Kuningas muisti nähneensä pihamaalla kuolleen käärmeen ja sai idean. Kostoksi epäkunnioituksesta kuningas ripusti käärmeen lootusasanassa istuvan joogin kaulaan ja lähti pois. Joogin poika sitten saapui illemmalla majalle ja kauhistui kuollutta käärmettä isänsä kaulan ympärillä. Poika kirosi sen joka oli käärmeen ripustanut. Kirouksen mukaan ripustaja saisi surmansa käärmeen pistosta seitsemäntenä päivänä. Kuningas oli tällä välin löytänyt takaisin linnaansa. Pian hänkin kuuli kirouksesta ja saman tein lähti matkalle Ganges-joen rannalle. Gangesin rannalla kuningas teki harjoituksia saavuttaakseen todellisen itsetuntemuksen tilan. Hän edistyi harjoituksessaan nopeasti. Seitsemäntenä päivänä käärme luikerteli kuninkaan eteen ja pisti. Kukaan ei kuitenkaan kärsinyt pistosta, sillä kuninkaan tietoisuus ei enää sijainnut kehossa.
Joidenkin tutkijoiden mukaan 40 % huolista ei ole todellisia. 30 % huolista on jo tapahtunut, 12 % huolista koskee sitä mitä muuta ajattelevat meistä, 10 % terveyttä ja vain 8 % huolista on aiheellisia. Lopuksi Shubamrita antoi kuulijoille useita käytännöllisiä vinkkejä siitä, kuinka huolestumista voi käsitellä omassa elämässä.
Shubamritan toinen luento kesäretriitillä käsitteli antaumuksen polun joogaa. Bhaktisanan merkitys on etsiä, palvoa, palvella ja jakaa. Siihen liittyvät kokemukset hartaudesta, antaumuksesta, kiintymyksestä ja omistautumisesta (engl. devotion). Bhakti on rakkauden korkein muoto.
Muita polkuja itsetietoisuuteen ovat tiedon polku eli jnana, epäitsekkäiden tekojen jooga eli karmajooga ja astangan polku, jossa asanaharjoitusten avulla puhdistetaan mieli meditaatiota varten.
Antaumus ei edellytä ulkoisia harjoituksia eikä myöskään ulkoista tunteen ilmaisua. Merkit otsassa eivät merkitse sitä, että henkilö olisi edistynyt bhaktijoogi. Otsamerkkien tai vaikkapa kyynelien puute puolestaan ei merkitse, että henkilö ei harjoittaisi bhaktijoogaa.
Shubamrita kertoi esimerkin siitä, miten asian voi ymmärtää väärin. Tänä vuonna Amritapurin yhteismeditaatioissa Amman lähellä istui usein eräs pikkutyttö. Heti kun Amma sulki silmänsä, myös tyttö sulki silmänsä. Tytön pää alkoi heti nuokkua ja tyttö nuokutti päätään koko meditaation ajan. Amma pyysi Shubamritaa kysymään tytöltä, miksi tämä tekee niin. Tyttö vastasi, että näin meditoidaan. Hän oli tarkkailut muita ja päätellyt, että näin kuuluu tehdä aina meditaation aikana!
Rakkaus ja bhakti ovat eri asioita. Bhaktiin liittyy syvä antautuneisuus sekä luottamus antaumuksen kohteeseen. Voimme rakastaa vaikkapa lastamme, mutta emme antautuneesti palvo häntä tai emme välttämättä luota häneen. Voimme rakastaa kahvia tai sohvaa, mutta emme ole antautuneita niille emmekä myöskään palvo niitä. Joku sen sijaan voi olla antautunut ja sitoutunut esimerkiksi isänmaan palvelemiseen jopa kuolemaan saakka. Antautuminen kohdistuu aina johonkin itseä suurempaan ja korkeampaan. Bhaktijoogi on halukas uhraamaan aikaa ja vaivaa tuon itseään suuremman ja korkeamman hyväksi. Hän samaistuu palvonnan kohteeseen.
Jotkut luulevat, että bhaktijooga olisi tarkoitettu yksinkertaisille ihmisille. Kuitenkin kaikissa poluissa on myös bhaktin elementti. Amma muistuttaakin, että antaumuksen tie ja tiedon tie voivat kulkea käsi kädessä.
Bhaktijoogin ominaisuuksia:
1) Todellinen bhaktijoogi ei vihaa ketään, näkee itsensä kaikessa.
2) Hän on ystävällinen kaikkia kohtaan (maitreya). Fransiskus Assisilainen ilmentää tätä.
3) Hän tuntee myötätuntoa (karuna).
4) Hän antaa anteeksi, koettu paha ei jätä jälkiä.
5) Hän ei tunne omistajuutta. Tämä johtuu egon puuttumisesta, jolloin ei ole erillisyyden kokemista muista.
6) Hän suhtautuu tuskaan ja onneen samalla tavalla, koska mikään ulkoinen ei vaikuta mieleen. Valaistunut tuntee edelleen esimerkiksi kylmää, mutta se ei vaikuta hänen mieleensä.
Vedisessä kirjallisuudessa viitataan usein Narada Bhakti -sutriin. Kyseessä on Naradan kirjoittama 84:n kohdan sutrakokoelma. Teksti esittää, mitä on ihanteellinen puhtaan antaumuksen tila, se antaa ohjeet tilan saavuttamiseen, siinä on käytännön ohjeita asioista, joita tulee välttää bhaktia kehitettäessä. Loppuosassa sutrat selittävät itsettömän rakkauden luonteen sekä erilaiset kiintymyksen muodot Korkeinta kohtaan.
Shubamrita vertasi bhaktia hedelmän mehuun. Henkiset harjoitukset tuottavat hedelmiä, jotka edustavat tietoa. Kukaan ei halua syödä kuivia hedelmiä. Herkullinen tuore hedelmä on yhdistelmä sekä tietoa että antaumusta. Bhakti on sekä polku että päämäärä. Sen erikoisbonus on, toisin kuin muilla poluilla, että bhaktijoogi saa kokea autuutta ihan ensi askelilta saakka!
Retriitin päätyttyä järjestettiin vielä kokous, jossa käsiteltiin oman keskuksen (ashram) perustamista Suomeen. Kokouksessa todettiin, että sopivien kiinteistöjen etsiminen jatkuu. Keskuksen tulisi sijaita enintään 50 kilometrin päässä Helsingistä. Mahdolliset ideat tai muut kiinnostuksenosoitukset voi lähettää yhdistykselle osoitteeseen: ammacenter[at]amma.fi.
Shubamrita jatkoi matkaansa Saksaan, jossa oli juuri käynnistynyt Amman kansainvälinen nuorten leiri. Amma saapuu jälleen Eurooppaan lokakuussa aloittaen kiertueensa Berliinistä. Koska Amma ei vieraile tänä vuonna Suomessa, berliiniläiset ovat kutsuneet erityisen lämpimästi juuri meitä suomalaisia Amman seuraajia auttamaan Berliinin ohjelman järjestämisessä. Shubamrita myös lupasi vierailla Suomessa marraskuussa.
- Johanna Sarjas
Luonto näytti taivaan merkit, kun yksi toisensa jälkeen saavuimme 160 hengen voimin Amman läheisen oppilaan Shubamritan kesäretriittiin luonnonkauniiseen Mustialaan. Taivas salamoi ja jylisi ja sai sähkötkin hetkellisesti katkeamaan, kun Shubamrita toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi ja toi meille sydämenlämpöisiä terveisiä suoraan Ammalta. Amma tietää, miten paljon häntä jo kaipaamme saapuvaksi Suomeen lokakuussa, kahden vuoden odotuksen jälkeen.
Shubamritan lauantainen puhe koski myötätuntoa ja sen ilmentämistä jokapäiväisessä arjessamme. Ihminen tuntee luonnostaan toisen ihmisen tuskan, mutta tänä päivänä meillä on taipumus olla niin keskittyneitä omaan itseemme ja elämäämme, että vaikka silmämme ovat auki ja näyttäisi, että näemme kärsivän ihmisen, niin emme kuitenkaan todella näe häntä emmekä toimi ihmisen hyväksi auttaaksemme häntä. Tiedämme älyn tasolla, mitä on myötätunto, ja meidän tulisi oppia tuomaan se myös käytäntöön. Heti kun tietoisesti kiinnitämme huomion kärsivän tuskaan, meille tulee luontainen halu auttaa.
Sunnuntain puheessaan Shubamrita kertoi ihmisen kolmesta päävoimasta. Meissä jokaisessa asuu voima tehdä, tietää ja tahtoa, ja näitä jokaista tarvitaan tasapainoisen elämän ylläpitämiseen. Ammennamme tietoa mm.oppilaitoksista ja kirjastoista, ne ilmentävät tietämisen voimaa. Mutta tämä voima ei yksin riitä, vaan tarvitaan myös voima tuoda tieto käytäntöön. Tuodaksemme tieto käytäntöön, tarvitsemme siihen polttoaineen, tahto tuoda tieto käytäntöön. Shubamrita kertoi esimerkin, että hän tapaa toisinaan vanhempia, joiden lapsi on hyvin älykäs, mutta tällä ei olekaan tahtoa opiskella. Hänellä on siis voimaa tehdä ja tietää asioita, mutta polttoaine puuttuu. Joten tahtomisen voima on tärkeä.
Amma sanoo, että ihminen ei voi elää ilman halua. Mutta samalla meidän on hyvä tiedostaa, että tahdolla, halullakin on kahdet kasvot; meidän tulee olla erottelukykyisiä siinä, että halumme pysyvät oikeanlaisissa mittasuhteissa. Elämämme menettää tasapainon, jos halut valtaavat mielemme ja ne paisuvat kohtuuttomiksi. Halut eivät siis itsessään ole vaarallisia, vaan ongelma aiheutuu, jos halumme saavat mielessämme ylivallan.
Shubamrita kertoi esimerkin: Olipa kerran mies, joka meni jalkapallon MM- loppuotteluun. Hän istui katsomon perällä ja hänen vieressään oli yksi vapaa paikka. Kohta joku tuli hänen viereensä, ja kysyi: ”Oletko huomannut, että vieressäsi on vapaa paikka? Sehän on aika uskomatonta, kun ottaa huomioon, että olemme kuitenkin MM-kisoissa! Kuka ostaa lipun tällaiseen peliin eikä tule paikalle?” Paikallaan istunut mies vastasi: ”Itse asiassa nämä kummatkin paikat ovat minun, koska vaimoni piti tulla mukaani. Mutta valitettavasti hän kuoli pari päivää sitten ja tämä on ensimmäinen ottelu, jossa emme ole yhdessä vuoden ´67 jälkeen.” Toinen mies pahoitteli ja sanoi: ”Mutta etkö olisi löytänyt ystävää, joka olisi lähtenyt mukaasi, tai naapuria tai sukulaista?” Mies vastasi: ”Ei, en löytänyt ketään. He kaikki ovat tällä hetkellä vaimoni hautajaisissa.” Tällainen halu ei tietenkään ole kohtuullinen.
Halujen on myös oltava tasapainossa antamisen kanssa. Emme voi olla koko elämäämme kuin pieniä lapsia jotka saavat aina kaiken, vaan meidän tulee tasapainottaa antaminen ja saaminen. Meidän on tarkoitus jakaa asioita, eikä vain ottaa niitä itsellemme. Sen lisäksi meidän olisi hyvä haluta materiaalisten asioiden vastapainoksi henkisiä asioita. Silloin kohdatessamme vastoinkäymisiä meillä on tarpeeksi henkistä voimaa pitääksemme elämämme tasapainossa.
Puheiden jälkeen Shubamrita opetti meille myöskin uuden bhajanin, Kotha Tumin. Sen lisäksi saimme nähdä koskettavan videon Amman Keniaan pari vuotta sitten perustamasta orpokodista, sekä videon Amman Bandalo-laulusta, jota on ehditty jo tituleerata Amman ohjelmien uudeksi Mata Raniksi.Jo perinteeksi tulleen tavan mukaan jakauduimme neljään ryhmään tekemään yhteisesityksiä. Niistä ainakin allekirjoittaneelle jäi vielä moneksi päiväksi mieleen soimaan huikea Ahimsa, ahimsa, ahimsa!-rapmusiikkiesitys! Sanskritinkielinen sana Ahimsa tarkoittaa väkivallattomuutta.
Ohjelmien välissä saimme jälleen nauttia aivan herkullisista keittiön antimista, ja iltaisin monet kävivät saunan jälkeen pulahtamassa vilvoittavassa järvessä. Ja laulettiinpa kesäyön kasteessa nuotion loimutessa bhajaneitakin aina pikkutunneille saakka! Sunnuntaiaamuna saimme tehdä yhdessä Shubamritan kanssa voimallisen Atma Pujan, joka sai meistä jokaisen herkistymään. Retriitin lähestyessä loppuaan ja villin Mata Rani-laulun ja -tanssin raikuessa ukkonen otti jälleen vallan, kuin tuoden Ammalta voimallisia terveisiä, että kohta nähdään!
- Kirsi Ranto
1998–2013 © Suomen Amma-keskus ry Etusivu • Amma • Lahjoita • Hyväntekeväisyys • Tule mukaan • Media
