Vastine Sunnuntaisuomalaiseen

Mikko von Hertzenin vastine, julkaistu 20.10.2013

Luin Pia Heikkilän (Sunnuntaisuomalainen 13.10.2013) kolumnin Äiti Ammasta ja haluan oikaista kirjoittajan väitteitä. Äiti Ammaa kunnioitetaan maailmanlaajuisesti sekä hyväntekijänä että henkisenä johtajana, jonka humanitääristen hankkeiden laajuus hakee vertaistaan. Mielipiteeseen kaikilla on oikeus, mutta mustamaalaamiseen ei.

Olen tuntenut Äiti Amman yli 16 vuotta, asunut hänen ashramissaan Etelä-Intiassa yhtäjaksoisesti seitsemän vuotta ja kiertänyt hänen mukanaan Euroopassa, Yhdysvalloissa, Australiassa ja Aasiassa. Hänen matkustus- ja elämäntyylinsä ovat erittäin vaatimattomat ja täysin läpinäkyvät.

Me, jotka olemme mukana antamassa tukemme hänen hyväntekeväisyyshankkeilleen, tiedämme tarkalleen miten, missä ja kenen kanssa Amma kulloinkin on ja liikkuu. On täysin tuulesta temmattua, että Amma asuisi, eläisi tai toimisi pröystäillen. Itsekin asun ja oleskelen reissuillani paremmissa puitteissa kuin hän.

Intiassa Amma asuu noin viidentoista neliömetrin huoneessa, jonka hän jakaa muutaman avustajansa (ja tällä hetkellä kahden pelastetun kulkukoiran) kanssa. Huoneensa vieressä hänellä on tila, jossa hän vastaanottaa vieraita. Mukavasti tähän tilaan keskustelemaan hänen kanssaan mahtuu enintään viisi ihmistä.

Amma ei ole koskaan suostunut vastaanottamaan isompaa asuntoa, vaikka monet hänen tukijansa ovat tätä hänelle ehdottaneet. Väite, että Amma majailisi viisikerroksisessa ökytalossa on täysin perusteeton.

Euroopan-kiertueillaan Amma asuu yleensä halleissa ja kouluilla, joissa hänen ohjelmansa järjestetään. Näissä tiloissa ilmanvaihto on usein huono eikä tuulettamisen mahdollisuutta ole.

Vaikka moni meistä haluaisi tarjota Ammalle huoneen hienosta hotellista, Amma ei ole tähän suostunut. Olen henkilökohtaisesti vienyt Amman lentokentiltä suoraan ohjelmahallien pukukoppeihin majoittumaan, joten tiedän miten vaatimattomasti hän pyrkii kiertueillaan asumaan.

Myös Amman kiertuehenkilökunta asuu mahdollisuuksien mukaan aina ohjelmapaikoilla lattiamajoituksessa.

Amman hankkeet rahoitetaan pääosin lahjoituksilla ja hankkeiden valtava laajuus kielii myös lahjoitusten määrästä, mutta minkäänlaista omaisuutta Amma ei itselleen haali. Miksi haalisi? Hän ei ole koskaan halunnut ottaa edes yhtä lomapäivää ahkeroinnistaan.

Monet meistä ovat anelleet Ammalta, että hän hidastaisi tahtia ja vaalisi terveyttään, mutta moiset pyynnöt menevät kuin kuuroille korville. Hän painottaa, että miten voisi suoda itselleen mukavuuksia, kun maailmassa on niin paljon kärsiviä ja puutteessa eläviä ihmisiä. Amma elää tehdäkseen hyvää muille ihmisille, ei itselleen.

Amma tunnetaan halauksestaan. Se on hänelle yhtä luontaista kuin hengittäminen meille muille. Halaus on hänelle vilpitön ele, joka on täynnä rakkautta ja välittämistä.

Olisin toivonut, että kirjoittaja olisi käynyt edes kerran Amman ohjelmassa tai ashramissa ottamassa asioista selvää.

 

Mikko von Hertzen

Muusikko ja vapaaehtoistyöntekijä Amman organisaatiossa